Valokuvaus on minulle visuaalinen kokemus ja enemmän kuin pelkkä taltio jostakin tietystä tilanteesta tai asiasta. Kuvaan hetkiä, jotka koskettavat minua. Valon hetkellinen vivahdus, muodonerikoisuus, värien harmonia tai eri asioiden yhteys herättää minussa jonkin tunteen, jonka vaikutuksesta nostan kameran ja otan kuvan. Kuvat ovat hetken kokemuksen lapsia.
Vuodet muovaavat ajatteluani, sattuma ja kokemus vievät ajatukset uusiin suuntiin ja näen tutut paikat uudella tavalla. Työskentelen aiheiden parissa vuosien sykleissä, hengittäen aiheiden rytmissä pitkään. Se on minun tapani elää kameran kautta. Kertovatko kuvani kuvattavasta vai itsestäni, sitä en osaa sanoa. Tärkeintä minulle on elää sisimpäni rytmissä; aiheet ja näkökulmani myötäilevät sitä. On palkitsevaa huomata toteuttaneensa valokuvallisia visioita, jotka ovat jatkumoa edellisestä. Vuosien virrassa huomaan kuvanneeni joitain aiheita samalla tapaa enemmänkin. Näen kuvissa ja toteutustavassa yhtäläisyyksiä. Kuvista alkaa muotoutua laajempia sarjoja tietyn teeman tai aiheen käsittelyn ympärille. Tällä tapaa monet näyttelyni ovat syntyneet ja syntyvät. Pakottomasti, kuin itsestään. Kiehtova ajatus herää; mitä on edessä? Mikä on seuraava projekti tai aihe? Mikä minusta tulee sen jälkeen?
Viime vuosien yhteistyöni taiteilija Tini Sauvon ja äänisuunnittelija Esa Lindroosin kanssa on synnyttänyt kahdeksan monitaiteellista näyttelykokonaisuutta Lintukansaa (2013), Lintukansan muotokuva (2015), Pinnan alla (2016), Ilvolan väkeä (2018), Kaukametsä (2020), Tässä kuljimme kerran (2021), Aallon alla, ilman päällä (2022) sekä Lepäävä kuu /Firmamento (2023), joissa kaikissa veistokset, sekatekniikkatyöt, valokuvat, ääni, valaisu ja video muodostavat yhdessä audiovisuaalisen kokonaiselämyksen.
